Kaikuuko täällä?

Konvoluutiokaikua ei löydy ihan joka sekkarista. Reaperissa se on vakiona.

Konvoluutiokaiku perustuu aidosta oikeasta ympäristöstä tehdylle mallinnukselle. Itse ympäristö voi olla kaikkea mahdollista, kirkosta sinkkiämpäriin tai vaikka vessanpyttyyn. Onpa joku irvileuka tallentanut oman suunsa akustisen ympäristön, ja tehnyt siitä tarvittavan Impulse Response -tiedoston. Em. linkin takana on kylläkin jotain vanhalla Mac-koneella tehtyjä .sit -tiedostoja joita ei saa auki ihan helposti, tai ei ainakaan PC-koneella.

"   Ennen 1990-luvun loppupuolta oli vaikeaa luoda realistisia oikean maailman akustisia ominaisuuksia äänitettyyn materiaaliin käyttämällä efektilaitteita ja elektronista äänen muokkausta, mutta tämä muuttui konvoluutiokaikujen myötä. Konvoluutiokaiku simuloi tarkasti oikean maailman akustiikkoja käyttämällä algoritmeja, jotka on luotu toistamalla laskennallisesti helppo ääni-impulssi kuten starttipistoolin laukaus tai siniaaltopyyhkäisy (eng. sine-sweep) halutussa lokaatiossa ja tallentamalla sen impulssivaste eli äänittämällä impulssi, kuten ilmauksessakin. Tästä impulssivasteesta voidaan algoritmin avulla laskea kyseisen tilan akustiset ominaisuudet, ja siten samat ominaisuudet voidaan liittää mihin tahansa äänimateriaaliin...
Konvoluutioteknologian akustiset ominaisuudet ovat huomattavasti luonnollisempia kuin perinteiset digitaaliset kaiut.  "

– Lähde: Ilmari Jyskä: Ilmaaminen elokuvatuotannoissa, opinnäytetyö, TAMK 2012. (http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53569/Jyska_Ilmari.pdf)

Tila mallinnetaan asettamalla mittamikrofoni(t) kuulijan paikalle ja kaiutin – tai kaiuttimia – kuvitteellisen soittajan paikalle. Kaiuttimista ajetaan esim. soveltuvalla tietokoneohjelmalla tehty sweep, joka sisältää kaikki taajuudet. Vanhaan hyvään aikaan heiluttiin starttipyssy kourassa, nykyään käytetään useimmiten sweeppiä. Mittamikrofoni mittaa ympäristön heijastukset ja lopputulos on parhaimmillaan ällistyttävän hyvä: jos lisää kuivaan urkusoundiin kirkossa äänitetyn ja hyvin tehdyn kaiun, ei soundi juurikaan poikkea aidon ympäristön vastaavasta.

Vaikka Reaper asentaa konvoluutiokaiku-plugarinsa pyytämättä ja yllättäen, sen mukana ei tule varsinaisia IR-tiedostoja. Niitä kylläkin löytyy netistä runsaasti esim. googlaamalla hakusanoilla impulse responses. Myös Reaperin sivustolla on kaikutiedostoja. Jos aiheesta innostuu enemmän, voi vaikka koettaa tehdä itse omat IR-fileensä. Reaperin kaiku-plugariin kuuluu tätä tarkoitusta varten sweep-tiedoston valmistuspalikka, samoin kuin sweepin avulla äänitetyn tiedoston kääntäminen valmiiksi IR-tiedostoksi.

Ihan oma lukunsa ovat kohtalaisen hintavat kaikulaitteet, joista harrastelijat ovat mallintaneet ilmaisia (suosittelen!) IR-tiedostoja. Eivät ne alkuperäistä laitetta vastaa, mutta jos ei juuri nyt satu olemaan ylimääräistä taskurahaa, ovat ilmaistiedostot vähintäänkin hintansa arvoisia.

Kun meillä nyt on imuroituna muutama IR-tiedosto, ne pitäisi vielä purkaa johonkin hakemistoon. Tähän ei taida olla mitään erityistä sääntöä tai määräystä, itse purin tiedostot tekemääni IR files -hakemistoon. Kaikua voi kokeilla vaikkapa niin että tekee yhden instrumenttiraidan (Track - Insert virtual instrument on new track...) ja laittaa soittimeksi esim. edellisissä postauksissa käsitellyn Sforzandon. File - import - joku soundi, jonka toimivuuden voi vielä varmistaa ennen kaiun lisäämistä. Kaiku toimii luonnollisesti sekä audio- että instrumenttiraitojen kanssa.

Add-nappia klikkaamalla lisätään Cockos-ryhmästä ReaVerb -kaiku, niin että se tulee soittimen jälkeen: audiosignaali matkustaa plugareissakin aina ylhäältä alaspäin.

Cockos on erikoistunut askeettisiin käyttöliittymiin. Oikeassa yläreunassa on ruksi, josta kaiun saa tilapäisesti pois päältä.

Kaiussakin on Add-nappi, jota klikkaamalla kerrotaan mitä haetaan ja mistä. Siispä Add - File - ja etsitään joku vastikään tallennetuista IR-tiedostoista. Wet ja Dry-säätimillä säädetään kaikusignaalin ja alkuperäisen "kuivan" äänen balanssi. Reaper-kaiku on – harmillista kyllä – aika tehosyöppö: sitä ei voi käyttää live-soitossa lainkaan, koska sen aiheuttama viive eli latenssi on niin pitkä. Sen sijaan miksaamisessa isommilla tai pienemmillä viiveillä ei ole käytännön merkitystä, kunhan ne ovat joka raidalla saman pituiset. Tästä puolestaan huolehtii viivekompensaatio, joka Reaperissa toimii automaattisesti.

Jos joku haluaa käpistellä konvoluutiokaikua enemmänkin – ja kukapa ei haluaisi! – voi Add-napista lisätä myös Trim/Gain/Stretch -nimisen palikan, joka on ikään kuin plugari plugarin sisällä.

Trim/Gain/Stretch. Jipii, lisää säätimiä!

Siitä voi säätää mm. kaiun aloituskohtaa suhteessa IR-tiedostoon, mistä on hyötyä esim. ensiheijastusten pienentämiseksi. Max len puolestaan lyhentää kaikutiedoston pituutta sen loppupäästä, ja Stretch venyttää tai lyhentää koko tiedostoa vaikuttaen kaiun pituuteen. Pre-silence saa kaiun alkamaan vasta vähän myöhemmin. Width levittää/supistaa kaiun stereofonisuutta ja panorointi siirtää kaikua stereokentässä. Kannattaa kokeilla!

Kaiusta voi myös ottaa pois korkeita tai matalia taajuuksia. Add Filter (LP/HP):

Lisää möreetä! Eikun kirkkautta!

Lowpass päästää läpi matalat taajuudet ja vaimentaa korkeat, Highpass tekee päinvastoin. Joskus saattaa olla tarvetta ohentaa matalien taajuuksien kaikua pikkiriikkisen, jotta soitto soi kirkkaammin.

Seuraava vaihe on tietenkin ikioman IR-fileen tekeminen. Homma ei ole kovinkaan mutkikas; tarvitaan vain 1-2 pallokuvioista mikkiä (mono/stereo), läppäri, äänikortti, kaiutin tai muutama – ja sopiva tila. Tästä aiheesta on hyvä, joskin englanninkielinen ohje Sound On Sound-lehden sivuilla. Mennee kokeiluun itsellänikin kunhan tästä kerkiän.