Sfz

SFZ on avoin tiedostomuoto jonka avulla voi tehdä soittimia itse.

Kuten tuossa ekassa postauksessa mainitsin, yksi Reaperin isoimmista ongelmista on se, ettei sen mukana tule minkäänlaisia kelvollisia MIDI-soundeja. Yksi hauska ratkaisu on tehdä soitin – tai soittimet – itse, ja jättää soundikirjastoja myyvät firmat nuolemaan näppejään.

Tässä yhteydessä "soittimella" tarkoitetaan sellaista lyhyistä sampleista koostuvaa äänten kokoelmaa, joita sopivan ohjelman avulla voi soittaa esim. MIDI-kiipparin kera. Sample on puolestaan pieni audiotiedoston pätkä, esim. pianon yhden koskettimen painalluksesta syntyvä ääni.

Sekä PC/Winkussa että Macissa on käytössä saksalaisen Steinberg -nimisen firman kehittämä avoin soitteluohjelma-standardi nimeltänsä VSTi. (Virtual Studio Technology), jossa tuo pikku-i tulee sanasta instrument. Tätä standardia useimmat sekvensseriohjelmat tukevat. Systeemi toimii niin että äänitettävälle (MIDI-)raidalle asennetaan halutunlainen VSTi-plugari, virtuaalisoitin, joka tavalla tai toisella muodostaa ääntä. Osa toimii matkimalla vanhoja analogisia oskillaattorisyntetisoijia, osa soittelee oikeista soittimista tai vaikkapa ihmis-äänestä äänitettyjä sampleja. Jotkut käyttävät jopa soitinmallinnusta, jossa "tarkoituksena on kehittää algoritmi, joka matkii soittimen äänentuottomekanismia, ei itse ääntä" (lähde). VST:n lisäksi on olemassa muitakin vastaavia standardeja, mutta ne eivät ole yhtä yleisiä.

Options - Preferences - Plug-ins - VST. Reaperille kerrotaan missä softasynat piileksii.
Tässä tiatzikassa ne ovat E:\VstPlugins -hakemistossa.

VSTi:llä voi siis soitella: se tottelee MIDIä ja päästää ulos ääntä. Virtuaalisoitinten markkinat ovat kasvaneet aika hurjasti viimeisen vuosikymmenen aikana, ja jos nykyään haluaa ostaa lähes minkä tahansa soittimen soundin, niin melko varmasti onnistuu. Myös ilmaisia, hyviäkin soundeja on tarjolla pilvin pimein. Tässäpä esim. kantele, joka on tehty Native Instrumentsin ilmaiselle Kontakt Player-soitteluohjelmalle, ja suosiota saanut Synth1 - syntetisoija. Piano on luultavasti soitin josta on väsäilty kaikkein eniten samplekirjastoja, ja samalla hyvienkin piano-soundien hinta on laskenut. Esim. äänitysstudioissa mietitään nykyään parikin kertaa ennen aidon Steinwayn tai Faziolin hankkimista, että jospa sittenkin pärjäisi kiipparilla ja piano-plugarilla.

PC:n VSTi-plugareita ei voi käyttää suoraan Macissa eikä päinvastoin, vaan molemmille on omansa. Usein samassa paketissa tulee kylläkin omat versionsa sekä Winkulle että Macille. On olemassa myös VST-plugareita ilman pikku-i:tä. Ne ovat ääneen tavalla tai toisella vaikuttavia efektejä joilla voi tehdä kaikkea mahdollista digitaalikaiusta sähkökitaran säröttämiseen.

Eri valmistajilla on vähän erilaisia soittelupalikoita, ts. VSTi-plugareita, joilla ääni tuotetaan. Eivätkä valmistajien palikat tietenkään ole toistensa kanssa yhteensopivia, vaan joka firmalla on omanlaisensa. Ehkä tämä on markkinointikikka: kun on hankkinut yhden valmistajan VSTi-härpäkkeen, voi siltä samalta valmistajalta hankkia yhteensopivia soundikirjastoja. Esim. edellämainittu Kontakt Player on ilmainen, mutta jos siihen haluaa soundeja, niin niitä voi ostaa vaikkapa Native Instruments -nimiseltä firmalta – joka sattumoisin valmistaa myös Kontakt Playeriä. Toisaalta juuri Kontakt Playerille voi tehdä omiakin soundeja, edellytyksenä kylläkin että hankkii ohjelman täysversion. Ilmaisversiolla voi kuunnella "ilmaisia" soundeja vain 15 minuuttia kerrallaan, koska ilmaisenkin soittimen tekijä joutuu maksamaan NI:lle jokaisesta rekisteröidystä soittimesta (ja ilman rekisteröintiä se soi sen varttitunnin). Niin tai näin, Native Instruments Oy saa rahansa. Kontakt on sinänsä aivan mainio sampleri, mutta koulukäytössä sen hankkimista kaikkiin oppilaskoneisiin on vähän vaikea perustella, ja – kuten todettu – 15 minuutin pätkissä soittavalla ilmaisella playerillä ei ole silläkään paljon virkaa.

Ymmärrettävästi muutama softakehittäjä kyllästyi tähän asiaintilaan, siis ilmaisten soitinten puutteeseen, niin paljon että päätti väsätä kaikille avoimen tiedostoformaatin, jota myös harrastajien olisi helppo käyttää. Näin syntyi SFZ.

SFZ-standardissa samplet voivat olla (ainakin) wav-, flac- tai ogg-muotoisia, joista varsinkin viimeksimainittu tarjoaa mielenkiintoisia näkymiä isojenkin soitinkirjastojen siirtelemiseen netissä. Ogg Vorbis on häviöllinen pakkausalgoritmi, joka tarjoaa pikkuisen parempaa laatua saman kokoiseen mp3-tiedostoon verrattuna. Ogg on myös avoin tiedostomuoto, toisin kuin mp3. Pakkaamattomiin wav-tiedostoihin verrattuna oggi-samplet pakkautuvat ehkä noin kahdeksasosaan, ja tällä laadulla pärjäilee kotikäytössä oikein hyvin. Tietysti jos tehdään jotain maailmanluokan megahittejä jotka myyvät ziljoona kappaletta päivässä, niin sitten työkalutkin kannattaa valita sen mukaan; meille tavallisille ihmisille riittää oggi-laatu paremmin kuin hyvin. Eivät lyhyet wav-sampletkaan mitenkään kauheasti tilaa vie; esim. täällä joku soittelee jotain nokkahuilua tms. ja tekee musisoinnistaan aika vähän tilaa vievän sfz-soittimen.

Kun samplet on äänitetty vaikkapa Audacityllä ja tallennettu siitä johonkin hakemistoon, pitää vielä kertoa soitteluohjelmalle missä ne ovat. Tämä tehdään sfz-tiedoston avulla, joka on ikään kuin kartta ja ohje, jossa soitteluohjelmalle kerrotaan mikä tiedosto vastaa mitäkin MIDI-nuottia, ts. mikä sample soi mistäkin kiipparin koskettimesta. Tiedostossa voi olla paljonkin erilaisia lisäohjeita.

Sfz-tiedosto on tehty tarkoituksella kohtalaisen ihmis-ymmärrettäväksi, jolloin sitä voi editoida ihan tavallisella tekstieditorilla. Kun alkaa väsätä omaa sfz-tiedostoa, kannattaa paitsi lukea tiedoston speksit, myös ottaa mallia jostain jo olemassaolevasta, toimivasta sfz-tiedostosta, katsella opastusta Youtubesta ja lukaista SOS-lehden (englanniksi) artikkeli.

Laitanpa tähän vielä pienen pätkän itsetehdystä kokeilusoittimesta; tästä näkee miten yksinkertainen sfz-tiedosto voi yksinkertaisimmillaan olla:

// kaksi kauttaviivaa rivin alussa tekee siitä kommentin.
// tiedoston nimi on tässä omasoitin.sfz, ja se on tallennettu
// omasoitin-hakemiston "yläpuolelle". 
// 1-viivainen c: midinuottina n:o 60

<region> sample=omasoitin\cee.ogg
key=60

<region> sample=omasoitin\cis.ogg
key=61

<region> sample=omasoitin\dee.ogg
key=62

<region> sample=omasoitin\dis.ogg
key=63

<region> sample=omasoitin\ee.ogg
key=64

<region> sample=omasoitin\affa.ogg
key=65 // jne..

Tässä vielä toinen esimerkki, jossa laulaja lauloi c-duuriasteikon sävelet ja sampleja "levitetään" ylennetyille/alennetuille nuoteille. Esimerkissä samplet on laitettu samplet -nimiseen hakemistoon.

// pitch_keycenter määrittelee nuotin korkeuden,
// lokey on matalin nuotti joka soitetaan samalla samplella, ja
// hikey korkein. Jos samplea käytetään vain yhden nuotin soittamiseen, käytetään
// key -sanaa.

<region> pitch_keycenter=C4 lokey=A3 hikey=C#4 sample=samplet\60_c.ogg
<region> pitch_keycenter=D4 lokey=D4 hikey=D#4 sample=samplet\62_d.ogg
<region> pitch_keycenter=E4 key=E4 sample=samplet\64_e.ogg
<region> pitch_keycenter=F4 lokey=F4 hikey=F#4 sample=samplet\65_f.ogg
<region> pitch_keycenter=G4 lokey=G4 hikey=G#4 sample=samplet\67_g.ogg
<region> pitch_keycenter=A4 lokey=A4 hikey=A#4 sample=samplet\69_a.ogg
<region> pitch_keycenter=B4 key=B4 sample=samplet\71_h.ogg
<region> pitch_keycenter=C5 lokey=C5 hikey=D#5 sample=samplet\72_c.ogg

Kolmannessa esimerkissä "kierrätetään" kolmea eri samplea yhden äänen soittamiseksi, tämä on hyvä keino hiukan inhimillistää konesoundia. Viimeinen sample on muuten sama kuin toinenkin, mutta se soitetaan 3 centtiä matalammalta.

<group>
seq_length=3

<region> sample=C_1.wav key=C4 seq_position=1
<region> sample=C_2.wav key=C4 seq_position=2
<region> sample=C_2.wav key=C4 seq_position=3 tune=-3

Sfz-tiedostot tarvitsevat siis "isäntäohjelman", VSTi-soitteluohjelman, jolla niitä voi soitella. Näistä paras lienee Plogue sforzando -niminen softa, joka myös on ilmainen. Saatavana sekä Winkulle että Macille. Tuon linkin takaa löytyy myös aika läjä ihan kelvollisia ilmais-soundeja, varsinkin siellä on muutama hyvinkin käyttökelpoinen lyömäsoitinpankki.

Plogue sforzando, kelpo sfz-tiedostojen soitteluohjelma.

Laitanpa tähän vielä MIDI-nuottikartan pdf-muodossa, siitä voi hyvinkin olla apua sfz-tiedostoja väsätessä. Suomessa 1-viivainen c, joskus myös "keski-c", on ameriikkalaisten MIDI-kielellä C4 ja sen MIDI-numero on 60. Tämä vaan tiedoksi jos tuo erilainen nimeämiskäytäntö hämää.

Hauskaa soittimen rakentelua!